Härmäläistä vertauskohtaa voisi kuvata yhdistämällä Jartin/Hietasen elokuvan Aapo ja Partasen Pessi ja Illusiaan. Partisaanit, sisällissodan sankarit meets satumaailma. Ja kun toteutus oli vielä väkivaltaa pursuavaa kurjistelua niin ei labyrintti/fantasia diggarille ollut juuri mitään näkemisen arvoista. Tuntematon Sotilaskin on hieno teos tämän sätöksen rinnalla.
Odotin jotain labyrinttitietämystä syventävää ja hienoa filosofiaa sisältävää, sain väkivaltaa puhkuvan, machoilua alleviivan jutun mitä en olisi ikinä katsonut jos olisin tiennyt sisällön ohuuden.
Tässä huomaa miten tehokas markkinointi on. Jos elokuva olisi mainostettu "oikein" niin todnäk suurin osa katsojista ei haluaisi nähdä tätä. Mutta kun fantasiana mainostetaan niin loppusaldo on elokuvalle taattu.
siis tsiisus,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti