10.5.2005

Larryn juhlat...

"Lukijan" kehoituksesta muistin että minulla on kirjahyllyssä Larryn Juhlat niminen kirja jota olen nyt sitten lukenut. Tosin "pikalukenut" muun paitsi labyrintteja käsittelevät osiot. Aika jonnin joutavalta vaikuttaa nämä muut asiat. No tietysti kun katsoo asiaa todellisen sokkeloentusianistin silmin niin kaikki muu vaikuttaa jonnin joutavalta ;)
Kiinnostavaa oli se miten Larryn heittäytyi labyrintin vietäväksi. Antoi luvan itselleen eksyä sokkeloon. Lisäkommennetteja tulee...

-Hyvä sokkelo ottaa syliinsä ja kuljettaa. Yhtä ainoata polkua seurataan, ei ole olemassa oikeaa ja väärää.

-Paha tönii eteenpäin, pakottaa tekemään ratkaisuja. Monista vaihtoehdoista valitaan, väärin tai oikein.

Tässä on ehkä labyrintin ja sokkelon välinen ero.

1 kommentti:

lukija kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi Carol Shieldsin tavasta rakentaa tarinaansa kanadalaisen kevyesti (vrt. Margareth Atwoodin tuotanto, jossa sujuvasti luettavaan lauseeseen jää kiinni pitkäksi aikaa), mutta pidän Larryn pakoa labyrintteihin oivallisena metaforana miehen elämästä.